Fantastinen pitaleipä

Harvoin tulee vastaa yhtä hienoa keksintöä kuin mitä pitaleipä on. Sen täytteeksi voi laittaa melkein mitä tahansa kiinteää ruoka-ainetta esim. edelliseltä päivältä jääneet wokin jämät on tosi kätevä syödä pois pitaleivän sisällä. Eikä pitaleivästä täytteet taatusti valu pitkin rinnuksia niin kuin hampurilaisesta tai joskus tortillasta.

Pitaleipiä on todella helppo tehdä itse (resepti täältä). Niiden tekeminen on lapsellisen helppoa, jokainen joka on joskus tehnyt pizzapohjan pystyy nuo leipomaan. Itsetehtynä pitaleivistä saa tarpeeksi isoja ja myös kaupan tuotteita joustavampia, mikä helpottaa leivän täyttämistä. Itse tekemällä säästää paljon turhaa pakkausjätettä ja tietenkin myös rahaa. Itse tehdyn pitaleivät kannattaa pakastaa tuoreena. Pakasteesta niitä on helppo ottaa käyttöön aina tarvittava määrä. Jäisenä mikroon, n. 80 sekunttia täydellä teholla (800W) kylki halki ja täytteet sisään. Helpompaa väli/iltapalaa saa etsiä.

Hetkellisestä häiriöstä huolimatta Meijän maasta ei ole tulossa ruoka-blogi. Hyviä sellaisia on jo olemassa paljon esim. Pastanjauhantaa. Jos ois enemmän aikaa vois kirjoittaa ruokablogia teemalla edullista ja hyvää. Tuommoista kun ei aikaan vielä ole tullut vastaan, tosin Liemessä on ihan hyvä yritys tuohon suuntaan. Yhden vinkin voisin kuitenkin antaa - osta hyvää oliiviöljyä, niin sen jälkeen voit syödä loputtomiin vaikka pelkkää pastaa, jonka päälle on pirskoteltu muutama tippa öljyä.

Lillukanvarret sikseen

Lillukanvarsi -kirjoitussarja on viimein saatu päätökseen. Vaikka kristittyjen tapa takertua lillukanvarsiin on ajoittain varsin ärsyttävää, huomaan saman ilmiön toistuvan myös muissa ihmisryhmissä. Kyseessä on ilmeisesti ihmisluontoon kuuluva ilmiö. Esimerkiksi MOT-ohjelma kertoi ympäristöjärjestöjen taistelusta kemikaaleja vastaan. Ohjelma esitti välillä aika kyseenalaisiakin arkumenttejä, esim. DDT:n käyttökieltoa pidettiin liioiteltuna, koska aine ei ole ihmiselle vaarallinen, kuitenkin aineen petolinnustolle aiheuttamat haitat on hyvin tiedossa. En tiedä millaiset vaikutukset esim. palonestoaineilla tai muovin pehmikeaineilla on eläinkuntaan, mutta ohjelman perusteella näitä aineita vastaan taistelu näyttää todelliselta lillukanvarsien kanssa askartelulta. Myös suurin osa Suomen poliittisista ongelmista on todellista lillukanvarsisarjaa, jos niitä verrataan maailmanpolitiikan ongelmiin.

Nyt kun näitä vakavampia kysymyksiä on pohdittu taas ihan tarpeeksi voitaneen jatkossa kirjoitella taas jostain vähän kepeämmästä.

Lillukanvarsia V: Abortti

Aborttia ei varsinaisesti voida pitää vähäpätöisenä lillukanvartena. Maailmassa kuolee vuosittain n. 45 miljoonaa lasta ja 70 000 äitiä aborttien seurauksena. Abortti kohdistuu täysin puolustuskyvyttömiin sikiöihin. Eikö kristinuskon tärkeimpiä tehtäviä ole pitää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien puolta. Abortti-kysymyksessä kristityillä on aidosti jotain sanottavaakin. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu ajatus, jonka mukaa ihminen on arvokas alkuperänsä perusteella. Tämä eroaa suuresti esimerkiksi sosialisaatio teorioissa esiintyvistä käsityksistä, joissa ihminen on ihminen vasta ihmisyhteisön jäsenenä. Aborttia onkin vaikea vastustaa minkään muun ihmiskäsityksen pohjalta.

Abortti kysymys on kuitenkin harvinaisen vaikea. Täyskielto johtaa lisääntyvään puoskarointiin, mikä on jo nyt iso ongelma kehitysmaissa. Tulee kiinnittää enemmän huomiota ei toivottujen raskauksien ennalta ehkäisyyn. Tässä työssä mahdollinen vatikaanin päätös sallia kondomien käyttö (ks. uutinen täältä) on ensiarvoisen tärkeä. Jumalan antama käsky lisääntyä ja täyttää maa on saavutettu jo pari miljardia ihmistä sitten, joten perhesuunnitteluun tulee kannustaa etenkin kehitysmaissa.

Lillukanvarsia IV: Luominen vs. evoluutio

Luomisen ja evoluution välillä ei saada lopullista totuutta koskaan selville. Jumala kyllä kykenee luomaan vaikka vanhalta näyttävän maailman tai luomaan eliön murto-osa sekunnissa käyttäen lukuisia eri työ vaiheita. Genesiksen luomiskertomus (tai kertomukset) ei vastaa kysymykseen miten, joten on mahdotonta tehdä luonnontieteen oppikirjaa sen perusteella.

Tämän päivän ihmiselle tärkeintä olisi pyrkiä säilyttämään elinmahdollisuudet tällä planeetalla, olivatpa ne syntyneet luomisen tai evoluution tuloksena. Molemmilla taustaideologioilla on mahdollista toteuttaa luonnonsuojelua. Ympäristökysymykset on minulle yksi tärkeimmistä huolestumisen aiheista. Pallollamme elää 800 milj. nälkää näkevää ja joka päivä nälkään kuolee 25 000 ihmistä. Nälänhätä johtuu mm. erilaisista ympäristöongelmista kuten ilmastonmuutoksen aiheuttamasta aavikoitumisesta ja väestön liikakasvusta. Mielestäni on turha tuudittautua ajatukseen, että Jeesus tulee pian takaisin, joten ei haittaa vaikka maapallon resurssit käytetäänkin loppuun. Näin ajattelee esim. moni Amerikkalaisen kaivosyhtiön johtaja.

Mielestäni länsimaissa elävät ihmiset ovat ainoita, jotka voivat tehdä aidosti ympäristöä pelastavia tekoja. Karkeasti arvioituna 20% maailman ihmisistä käyttää 80% maailman luonnonvaroista. Ellet ole varma kuulutko tuohon 20%:n vieraile ensin täällä tarkistamassa tulosi maailman muihin ihmisiin nähden ja sitten täällä testaamassa kuinka ympäristöystävällinen on elämäntapasi.

Lillukanvarsia III: Naispappeus

Naispappeus on lähinnä protestantti kristittyjen ongelma (6% maailman väestöstä). On tosin tunnettua, että heistä iso osa on passiivisia tai muuten melko huolettomia kristittyjä, joita ei oppikysymykset juurikaan hetkauta. Suomessa naispappeuden vastustajien toiminnan turvaamiseksi kerättyyn adressiin saatiin n. 11 000 nimeä (minä olin yksi heistä).

Naispappeus ei ole tasa-arvo kysymys, mutta siitä on tullut sellainen, ehkä osaksi siitä syystä, etteivät naiset koe saavansa ansaitsemaansa arvostusta. Niinpä he koettavat hankkia sitä samoista asioista mistä miehiä on arvostettu kautta historian. Vaikka meillä Suomessa naisten asema on hyvä, niin epäilen, että moni nainen tahtoo tulla paremmin huomioiduksi äitinä, vaimona, työntekijänä, urheilijana jne.

Kehitysmaissa naisen asema on edelleen todella huono. Naiset ovat usein orjan asemassa miehiin nähden ja heihin kohdistuu monenlaista julmuutta. On aika pyyhkiä pois kuva patriarkaalisesta kristinuskosta ja antaa naisille mahdollisuus.

Lue lisää kehitysmaiden naisten asemasta Kirkon Ulkomaanavun sivuilta.

Lillukanvarsia II: Hedelmöityshoidot

Hedelmöityshoitojen avulla Suomessa syntyy reilu tuhat lasta vuodessa, mutta suurin osa heistä syntyy heteroparisuhteisiin, joten yksinäisille naisille tai naispareille syntyvät lapset on todella pieni ja markinaalinen ryhmä.

Ymmärrän kyllä lasten oikeuksien puolustamisen, mutta kohdistaisin huomion ennemmin niihin lähes 15 000 lapseen, jotka sijoitetaan vuosittain kodin ulkopuolelle asumaan. Varmasti suurin osa näistä lapsista on aikoinaan syntynyt ihan tavallisissa heteroparisuhteissa. On syytä tosissaan miettiä miten vanhempia voitaisiin tukea niin, että huostaanottoihin kärjistyviltä tilanteilta vältyttäisiin. Itse kukin voi auttaa ongelmissa olevia perheitä ja lapsia vaikka osallistumalla Pelastakaa lapset Ry:n tukiperhe tai tukihenkilötoimintaan.

Lillukanvarsia I: Rekisteröidyt parisuhteet

Rekisteröityjä parisuhteita on Suomessa joitain satoja. Raamatun mukaan siinä elävät tekevät syntiä, mutta niin tekevät myös loput 5,2 miljoonaa Suomalaista. Miksi käyttää suunnaton määrä aikaa ja energiaa yhden synnin vastustamiseen.

Maailmassa on kuitenkin joidenkin arvioiden mukaan 2 miljardia ihmistä, jotka eivät ole kuulleet mitään Jeesuksesta. Olisi syytä miettiä kuinka ilosanoma saadaan levitettyä myös heille. Mielestäni Sanansaattajien tekemä radiolähetystyö on oiva esimerkki toiminnasta, jota kristittyjen tulee tehdä ja tukea.

Lillukanvarsia yms.

Vesa Ollilainen kirjoitti blogissaan otsikolla ...tulee - oletko valmis? Raamatussa olevista lopunajan ennustuksista ja nimesi ympäristökatastrofeista varoittelevat eräänlaisiksi lopunajan saarnamiehiksi. Vesa sanoi arvostavansa ympäristön puolesta puhujia, mutta totesi myös, että maailmassa on "painavampia ja ajankohtaisempia huolestumisen syitä". Itse jäin miettimään mitä nämä syyt voisivat olla.

Kuten Vesan blogia tai jotain muuta kristillistä foorumia seuraamalla voi helposti todeta kristityt ovat yleensä huolissaan sellaisista asioista, kuin:

1. Moraalin rappeutuminen = homoseksuaalien parisuhteet, abortti, yksinäisten naisten ja naisparien hedelmöityshoidot.

2. Kristilliseen teologiaan liittyvät kysymykset = Naispappeus, luominen vs. evoluutio.

Kaikki edellä mainitut ovat kyllä tärkeitä asioita ja mutta laajemmassa mittakaavassa katsottuna varsin vähäpätöisiä. Mielestäni rivi kristitylle riittää, että edellä mainituissa kysymyksissä kertoo mielipiteensä ja sen jälkeen voi keskittyä oleellisempiin asioihin. Muutama ammattiteologi voi sitten työkseen pohdiskella noita kysymyksiä, mutta tämän hetkinen tilanne jossa jokainen aktiivi kristitty tuntuu olevan jonkin sortin aborttiasiantuntija on mielestäni hieman vinksahtanut. Tärkeämpiä huolestumisen aiheita voi itse kukin pohtia vaikka seuraavan Matteuksen evankeliumin kohdan äärellä.

Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.' "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?' Silloin hän vastaa heille: 'Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.' (Matt. 25:42-45)

Kuten Vesa oman kirjoituksensa kommentissa mainitsi, kun kristityt eivät ole hoitaneet omaa tonttiaan, on eri asioiden ympärille muodostunut eräänlaisia vaihtoehtoliikkeitä. Voisiko yksi syy näiden liikkeiden syntymiselle olla siinä, että kristityt tuhlaavat energiaansa erilaisiin lillukanvarsiin eivätkä enää jaksa välittää todelle suurista ja tärkeistä kysymyksistä. Tulevina päivinä ajattelin pohtia tätä ajatusta hieman eteenpäin ja julkaista lillukanvarsia sarjan, jossa käsittelen tarkemmin edellä lueteltuja huolen aiheita.

Mie en saa...

Nyt on sitten valmistuttu oppilaitoksesta ja aloitettu elämä kortistossa. Käytiin tänään Sagan kanssa työvoimatoimiston alkuinfossa, jossa tuli esille mm. sellainen mielenkiintoinen seikka, että mikäli aikoo työttömyys aikana matkustella niin työttömyysturva saatetaan evätä matkan ajalta. Kuulemma viikon kestävä matka johonkin yleisimmistä lomakohteista sallitaan, mutta ilmeisesti pidempää ja ei niin suosittuun kohteeseen matkustamista ei katsota hyvällä. Kela arvioi sitten tapauskohtaisesti mikä matka hyväksytään.

Olisi kyllä mukava nähdä Kelan lista sallituista matkakohtaista. Mikäli yhtään tunnen Suomalaista virkamiestä niin lista näyttää todennäköisesti seuraavanlaiselta:

Agadir
Alanya
Costa del Sol
Hania
Las Palmas
Madeira
Mallorca
Marbella
Marmaris
Playa del Inglés
Puerto de la Cruz
Rodos
Sunny Beach
Tallinna
Torremolinos

Tässä voi sitten ruveta höpöttään kesämiehen kanssa kilpaa. Mie en saa matkustaa ameriikkaan, mie en saa matkustaa jaappaniin, mie en saa matkustaa...

Balalaikka soi

Katsoin tänään kirjastosta lainaamani Leningradcowboysin Total Balalaika Show DVD:n. Tallenteella oli yhdessä puna-armeijan kuoron kanssa vuonna 1993 järjestetty konsertti, joka keräsi tuolloin 70 000 katsojaa. On sanottu, että tuo konsertti oli päätti lopullisesti kylmän sodan. Vaikka konsertin historiallinen merkitys ei aivan tuota luokkaa olisikaan, niin aikana jolloin Suomi oli keskellä syvintä lamaa tuo konsertti oli varmasti monelle vuoden kohokohta.

Jo Roomalaiset aikoinaan tiesivät, että kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. Suomessa on valtio on kyllä onnistunut tarjoamaan leipää myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, mutta sosiaalipoliitiikan alkuperäinen tavoite "saattaa kaikki osalliseksi taiteen ja kulttuurin hienoimmista helmistä" on jo moneen kertaan unohdettu esim. Total Balalaika Show toteutettiin lähes pelkästään yksityisen rahoituksen turvin. Itse uskon, että taiteen kautta koetuilla elämyksillä edistetään ihmisten hyvinvointia tehokkaammin, kuin rahallisilla tuilla - kyllä se nälkä unohtuu, kun oikein nauttii. Ilmeisesti valtiovalta tuudittautuu siihen uskoon, että televisio riittää kansan kulttuuri tarjonnaksi (no onhan meillä toki maailman paras kirjastolaitos). Kuitenkin televisio passivoi, kun todellinen taide inspiroi ja innostaa. Ehkä passiivista kansaa on kuitenkin helpompi hallita, kuin omillaan toimeen tulevaa ja aktiivista joukkiota.

Suomen ja Venäjän kulttuuriyhteistyötä on syytä pitää yllä myös tämänpäivän Suomessa. Venäjällä on rikas kulttuuriperimä ja paljon köyhiä lahjakkaita taiteilijoita. Suomessa on rahaa. Ostamalla Venäläistä taidetta ja järjästämällä Venäläisille muusikoille esiintymismahdollisuuksia Suomessa voitaisiin edistää ihmisten hyvinvointia molemmilla puolilla rajaa. Se jos mikä olisi lähialue yhteistyötä parhaimmillaan.

Venäläistä taidetta voi käydä ihastelemassa täällä. Allekirjoittanut ilahtuisi melkoisesti, jos saisi jonkin noista tauluista vaikka joululahjana (vinkki kaikille rikkaille sukulaisille).

Jatkuva painajainen

Katsoin noin kuukausi sitten tv2:n dokumenttiprojektin esittämän Darvinin painajainen-dokumentin. Dokumentistä on löydettävissä hyvä tiivistelmä dokumenttiprojektin sivuilta, joten en selosta sisältöä tässä sen tarkemmin. Vaikka dokumentin katsomisesta on jo jonkin aikaa, niin vieläkin raivostuttaa ajatella, kuinka epäoikeudenmukainen länsimaiden ja kehitysmaiden välinen suhde on. Kehitysmaita käytetään vain halvan ruuan tuotantoon ja aseiden vientiin.

Dokumentit on hyvä keino nostaa esille erilaisia epäkohtia. Uskon niiden myös vaikuttavan ihmisten elämään. Ainakin minuun kyseinen dokumentti vaikutti niin, että niilin ahvenelle tuli ikuinen boikotti, meidän perheen ruokapöytään ja aion antaa palautetta jokaiselle kaupalle, jonka valikoimissa kyseistä kalaa näen. Jos hieman energiaa riittäisi, niin perustaisin nettiin mustan listan, jossa voisi ilmiantaa ne kauppiaat, jotka myyvät niilin ahventa Suomessa. En näe myöskään mitään syytä miksi niilin ahventa ei pitäisi asettaa Suomessa tuonti kieltoon. Toisaalta ongelma ei ole helposti ratkaistavissa vaan se on paljon laajempi, kuten dokumentin ohjannut Huber Sauber sanoi: "Olisin voinut tehdä tämän elokuvan vaikkapa Sierra Leonessa, kalan tilalla olisivat vain olleet timantit, Hondurasissa kalan olisivat korvanneet banaanit ja Libyassa, Nigeriassa tai Angolassa raakaöljy".

Dokumettia on kommentoitu myös mm. Mika Simpuran ja mikkosakarin blogeissa.

Onneksi Afrikassa tapahtuu myös paljon mukavia asioita. Käykää vaikka katsomassa hauskoja kotivideoita.

Lisää hyviä ilmaisia asioita

Taannoisesta Parhaiden ilmaisten asioiden listasta jäi puuttumaan yksi, joka sinne ehdottomasti kuuluu, nimittäin Linux. Olen reilun kuukauden ollut onnellinen Ubuntu linuxin käyttäjä. Vaikka alussa oli joitain omasta osaamattomuudesta aiheutuneita hankaluuksia en ole yhtään katunut Windows XP:stä Ubuntuun siirtymistä. Vaikka koneessa edelleen Windows onkin niin en ole sitä kertaakaan käyttänyt Ubuntun käyttöönottovaiheen jälkeen. Alkaa jo kaduttamaan, että ylipäätään jätin sen koneelle, koska se vie kuitenkin melko paljon levytilaa. Jos vielä joskus ostan uuden tietokoneen, niin tuskin asennan siihen Windows -käyttöjärjestelmää.

Hinnan lisäksi ubuntussa kiehtoo talkoo henki jolla sitä kehitetään. Tästä hyötyvät myös käyttäjät koska mihin tahansa ongelmaan löytää helposti ratkaisun Ubuntu Suomen keskustelupalstalta. Myös ohjelmien asennus ja päivitys on Windows XP:hen verrattuna varsin edistyksellistä. Kaikki saatavissa olevat ohjelmat on löytyy samasta paikasta ja käyttöjärjestelmä huolehtii kaikkien ohjelmien päivityksestä. Windowsissa ärsytti raskaat virustorjunta ja palomuuri -ohjelmat. Tällä hetkellä palomuurina on internetoperaattorin tarjoama ilmainen verkkopalomuuri ja viruksentorjunta ohjelmaa en ole edes asentanut.

Ennakkoon pelkäsin yhteensopivuus ongelmia windows maailman kanssa. Kuitenkin joskus koulutehtäviä yms. pitää käsitellä myös windows koneissa. Pelko osoittautui onneksi turhaksi esim. opinnäytetyömme viimeisteltiin Ubuntun OpenOfficella tulostus koulussa Wordistä ei tuottanut ongelmia, edes asetuksia ei tarvinnut säätää uudelleen.

En tiedä kykeneekö Ubuntun kaltaiset avoimet ohjelmat ratkaisemaan kehitysmaiden ja länsimaiden välistä tietoteknistä kuilua, mutta varmasti tilannetta helpottaa, jos kehittyvissä talouksissa ei tarvitse satsata kalliisiin ohjelmiin ja näin siirtää pääomaa kehitysmaista pois. Mikäli esim. Kiinassa ja Intiassa siirryttäisiin käyttämään pelkästään avoimia ohjelmia se vähentäisi talouskasvua länsimaissa ja näin voitaisiin saada edes hiukan tilaa näiden maiden valtavalla vauhdilla kasvavalle elintasolle.

Alottelijan suoriutumista Ubuntun kanssa seurataan Linuxin jäljillä -blogissa.

Ensilumi hullaannuttaa

Ensilumen tulo on aina mukava tapahtuma. Vaikka ei ole enää lapsi se sykähdyttää silti. Aamulenkillä koiran kanssa oli mukava katsella lasten puuhastelua lumella. Lapion avulla lapset saivat asvaltilta koottua pieniä kasoja joita he tamppasivat innokkaasti. Ilahduttavaa oli nähdä, että lapset innostuvat vielä luonnon ilmiöistä, ehkä playstation-sukupolvi on vain ohimenevä ilmiö.

Yksi asia kuitenkin mietityttää näissä lasten pihaleikeissä. Missä ovat vanhemmat? Sunnuntai aamuna ei voi olla parempaa tekemistä, kuin lähteä lasten kanssa ulkoilemaan. Kuitenkin vain harvoin näkee vanhempia osallistumassa lasten leikkeihin. Leikkipuiston laidalla omaa kokoustaan pitävät äidit oli ainakin aikaisemmin tuttu näky, mutta harvoin näkee aikuisia osallistumassa tai edes katselemassa lasten leikkejä. Onhan toki niin, että leikki on lapsen työtä ja aikuisilla on muita töitä, mutta kyllä ensilumen pitää saada myös aikuiset mukaan leikkiin.

Voin luvata, että tulen leikkimään lasteni kanssa ainakin niinä päivinä kun ensilumi sataa maahan.

Vain muutos on pysyvää

Meijän maassa päästään vihdoin toteuttamaan jo keväällä luvattuja muutoksia. Jatkossa Meijän maa tulee olemaan henkilökohtaisempi ja vähemmän vihainen blogi. Ekologisesta näkökulmasta kirjoitettuja avautumisia ja terävää kommentointia allekirjoittanut jatkaa upo uudessa Ekoyhteiskunnassa. Tosin näkökulma tulee olemaan tuoreempi, raikkaampi ja ajankohtaisempi. Muutoksen kautta tilaa tulee entistä enemmän, myös Sagan kirjoituksille. Meijän maan tulevia teemoja on vaikea lähteä arvailemaan. Ehkä tietynlainen teemattomuus voi olla välillä ihan virkistävää.

Kuluttajasta tuottajaksi

Ihmisen elämä on kuluttamista. Nykyihminen ilmaisee itseään kuluttamalla. Käsittelemme myös tunteitamme kuluttamalla. Kun haluamme kertoa toiselle ihmiselle, että välitämme hänestä, ostamme lahjan. Ihmisen asema yhteiskunnassa määräytyy ainakin osittain kulutuksen perusteella, joten ei ole mikään ihme, että raha, joka mahdollistaa kulutuksen, on niin tavoiteltua.
Kuluttajasta tuottajaksi

Kuitenkin harva ihminen on saanut kuluttamalla mitään muistamisen arvoista aikaiseksi. Nopeasti ei tule mieleen ketään. Vaikka Elviksellä oli hienoja autoja, niin ei niitä kohta kukaan muista. Sibeliusta tuskin kukaan ihannoi ainolan takia. Enkä minäkään halua että minut muistetaan tekemieni ostosten perusteella:
a. Kuka se oli?
b. No se joka omisti se valtavan lukaalin koulukadulta ja ajeli jaguaarilla
a. Ai se, mut mitä se sit teki?
b. Kai se oli joku bisnes häiskä tai jotain, en mä tiedä.
Ennemminkin toivoisin, että tulisin muistetuksi tekojeni perusteella:
a. Kuka se oli?
b. No se tyyppi joka soitteli kitaraa meidän riparilla, eksä muka muista sitä?
a. No kyllä mä nyt muistan, nimi ei vaan heti tullu mieleen.

Onkin syytä pohtia mitä minun elämäni tuottaa ihmiskunnalle, eikä mitä seuraavaksi ostaisin. Kuluttamisen sijaan tulee keskittyä tuottamiseen.

Uusia suosikkeja

Löysin kaksi mielenkiintoista blogia, jotka päätyivät suosikit listalleni.

Taviokuurna pohtii ekologisia kysymyksiä tosissaan, mutta kuitenkin positiivisellä otteella. Hieno juttu mm. hedelmien kasvatuksesta.

Olli Tammilehdon huomioita ja kommentteja blogi pääsi suosikkeihini mahtavalla jutulla mustikka retkestä. Juuri tällaisia juttuja isien pitäisi poikiensa kanssa tehdä.

Käykääpä lukemassa

Parhaat asiat ovat ilmaisia

Kuten otsikko kertoo parhaat asiat ovat ilmaisia. Parhaiden asioiden top3 juuri nyt on:

3. Auringonkukat. Kaverit harvensivat vanhempiensa kukkapenkkiä ja toivat tuliaisiksi kaksi kaunista auringonkukkaa. Ei käärepapereita, ravinnepusseja tai kultanauhoja, ainoastaan kaksi kaunista kukkaa, jotka tuntuvat viihtyvän maljakossa päivästä toiseen.

2. Kirjasto. Maikkarin köyhät ritarit ohjelmassa joku jäsenistä tuo aina musiikkia ohjelmaan, jota sitten yhdessä ihastellaan. Vastaavaa voi jokainen tehdä kirjaston levyosastolla. Aina on varaa valita sopivaa taustamusiikkia juhliin, illanistujaisiin tai omaksi iloksi. Lisäksi kirjastossa on usein saatavana joukko klassikko elokuvia, puhumattakaan valtavasta määrästä ennen lukemattomia kirjoja.

1. Jumalanpalvelus. Jokaisella paikkakunnalla joka sunnuntai klo 10. Vaikka olisi vieraalla paikkakunnalla voi piipahtaa hetkeksi tuttuun ja turvalliseen ympäristöön hiljentymään Jumalan läsnäolossa. Samalla voi tutustua paikalliseen jumalanpalvelus käytäntöön ja ihastella/kauhistella paikkakunnan kirkon arkkitehtuuria.

Lapsen kuritusta

Viime päivinä on paljon keskusteltu tutkimuksesta, jonka mukaan useat vanhemmat sallivat fyysisen väkivallan lasten kasvatuksessa. Itse uskon, ettei yksikään vanhempi tahdo kurittaa lastaan väkivallalla. Mutta ymmärrän kyllä toisaalta myös näitä vanhempia, jotka joskus tukistavat tai näpäyttävät lastaan.

Toinen vahva tahto, joka ajaa vanhempia on halu kasvattaa lastaan hyväksi ihmiseksi. Kasvatukseen kuuluu myös rajojen asettaminen. Koko ihmiskunnan historian ajan rajoja on asetettu kipua tuottavia rangaistuksia apuna käyttäen. Laki joka turvaa lasten fyysisen koskemattomuuden on ollut käytössä reilut 20 vuotta. Vielä 1800-luvulla Ranskassa oli kaupoissa myynnissä piiskoja lasten kurittamista varten ja alle tuhat vuotta sitten oman lapsen tappaminen ei ollut rangaistava teko. Itse uskon, että muutokset ovat olleet niin nopeita, ettei kipua tuottamattomalle kasvatustavalle ole ehtinyt syntyä kunnollista kulttuuria.

On syntynyt tilanne jossa vanhemmilta on otettu pois ne kasvatusmenetelmät, joilla heitä itseään on kasvatettu, mutta ei ole kerrottu kuinka tässä uudessa tilanteessa lapsia tulee kasvattaa. En ole itse koskaan neuvolassa käynyt vanhemman ominaisuudessa, mutta uskon ettei siellä hirveästi kasvatusneuvoja jaeta. Jonkinlainen vapaaehtoinen lapsen kasvattajan ajokortti olisi kyllä tarpeen.

On väärin tuottaa kipua lapselle, mutta on myös väärin lasta kohtaan, jos hänet jätetään kasvattamatta, koska vanhemmilla ei ole siihen vaadittavaa taitoa. Halvinta lastensuojelua on kouluttaa vanhemmat kasvattamaan omia lapsiaan.

Tämä päivittyy sittenkin

Syksy on tullut ja nettiliittymäkin hankittu, joten varmasti blogi elämä virkoaa hiljalleen. Koulu työllistää vielä muutaman viikon, kunnes tutkintotodistus tipahtaa postiluukusta jonain päivänä lounasaikaan.

Laskurista olen välillä tarkkaillut blogin lukijoita, mielenkiinnolla olen pannut merkille, että pitkä hiljaisempi jakso ei ole juurikaan vaikuttanut kävijämääriin. Hauskinta on ollut seurata sivustoja joilta Meijän maahan saavutaan. Suurin osa kävijöistä tulee Googlen kautta. Pers tuntumalta näyttäisi siltä, että yleisimmät hakusanat ovat olleet 'tulehtunut haava' ja alumiinivanteet. Näistä kirjoitellaan varmaan jatkossakin yhtä ahkerasti, kuin tähänkin saakka. Lähes päivittäin kävijöitä tulee myös uskon ja ajattelun puolesta -blogin kautta. Iso kiitos Vesalle linkittämisestä. Jatkossakin asioita tarkastellaan kristillisestä viitekehyksestä, joka on toivon mukaan hieman tukevampi, kuin Kotimaassa.

Vaikka teräsbetonin karmea viisu muuta väittää nyt kannattaa mennä metsää, kun on vihdoin saatu sateita kuivan kesän jälkeen, niin sieniä on kuulemma ihan mukavasti.

Rentouttava kampaamovisiitti

Mellanhus-blogissa oli kirjoitus parturissa käynnistä, josta tulikin mieleeni, että...

Parturissa tädit utelevat viimeseen asti, että "opiskeletkoootkotöissämitäteet?". Ja vaikka miten kiertelis ja kaartelis niin kyllä ne jotenkin saa mun suusta nyhdettyä, että "joo, lastenkodissahan minä oon töissä". Arvaatkaapa mitä sitten? "JAAAAAAA...*ylhäältä alas laskeva äänensävy hyvin tietäväiseen tyyliin*". "Missäs se teidän lastenkoti on?" "No tuolla kaupungin laitamilla. Ompa muuten mielenkiintoinen artikkeli Seiskassa." (Epätoivoisia yrityksiä kääntää puhe ihan mihin tahansa muualle. Seiskaahan ei siis oo oikeesti nähtykään.) "Noonkonelapsetsielläminkätakia
montakoniitäononkoneomankylänlapsia".
Samalla kampaajan silmät jumittuu katsomaan kaukaisuuteen (yleensä tämän vaiheen jälkeen tukasta löytyy muutama epämääränen lovi) ja kaikki muutkin kampaamossa olijat kuulee, kun se yrittää pohtia kenenhän kakaroita siellä oikeen on. "Varmasti ainakin sen, ja sitten sen, se on aivan hirviä tappaus."
Koitappa siinä sitten pitää vaitiolovelvollisuutta tällasessa pienessä kaupungissa. Aivan sama mitä vastaat, niin se päätellään joko myöntäväksi tai kieltäväksi vastaukseksi, ja siinä vaiheessa vaitiolovelvollisuuslupaus on mennyttä...

Tilanteenhan vois välttää sillä kun sanois heti alussa ennen ku edes sanon missä oon töissä, että mulla on vaitiolovelvollisuus työhön koskevissa asioissa. Saman tien voit nähdä kampaajan silmiin nousevan kiillon, ja kuulla sen ajatukset :" minkähän tason agenttia sitä on päässyt parturoimaan??????!!!!!!!"

By the way, enpä oo enää töissä lastenkodissa (omasta tahdosta). Arvaatkaapa miksi??

Ilmainen idea

Seuraa ilmainen vinkki kaikille huoltoaseman pitäjille (miksei myös muille taukopaikkayrittäjille). Tänä päivänä, ette enää erotu massasta vain hienolla ravintolalla ja hauskalla lasten menulla. Samoja nakkeja ja kalapuikkoja kuitenkin tarjotaan joka asemalla. Tarvitaan vähän enemmän tunnetta, joten ehdotan, että mainostatte asemaanne lauseella:

Syö evääsi meillä! tai Meillä voit syödä myös omia eväitä.

Loppujen lopuksi harva enää kuljettaa mukana omia eväitä, joten merkittävää myyntitappiota ei synny vaikka jokunen perhe kävisikin piknikillä teidän terassilla (terassi on kyllä ehdoton edellytys kampanjan toimivuudelle, harva evästäjä tahtoo syödä eväitä kliinisessä/savuisessa ravintola salissa). Ja jokainen kohdallanne pysähtynyt matkaaja on kuitenkin potentiaalinen tankkaaja ja jäätelön ostaja. Kyllä ne perheen pienet kauhukakarat aina muutaman suklaapatukan saa vanhemmilla maksatettua. Noilla lauseilla loisit myös mukavaa imagoa itsestäsi, ystävällisenä, ihmisläheisenä ja reiluna yrittäjänä, joka on kiinnostunut muustakin kuin asiakkaan euroista - vaikka niistähän tässä lopulta on kysymys.

Ps. Oma internet-yhteys puuttuu edelleen, mutta satunnaisesti saatetaan jotain julkaista.

Hyvää kesää!

Blogimme elää hiljaiseloa kesän ajan. Syynä hiljaisuuteen on oman internet-liittymän puuttuminen tällä hetkellä. Asiaa kyllä olisi kovasti, joten syksyllä kirjoittelu jatkuu entistäkin aktiivisemmin, myös muita uudistuksia voi olla tiedossa.

Mukavan yksinkertaista kesää kaikille!

Turhuuksien turhuus

Alumiinivanteet ovat kovaa vauhtia nousemassa uudeksi keskiluokkaisuuden ikoniksi. Kesäaikaan lähes jokainen vastaantuleva auto on varustettu kyseisillä hirvityksillä. Ilmeisesti ihmiset kuvittelevat, että mistä tahansa kauppakassista saa urheiluauton vanteiden vaihdolla. Kadotettua nuoruutta sureva perheenisät ryhtyvät tuunaamaan autoa, kun moottoripyörään ei ole vielä varaa. Tuunaus jää alumiinivanteisiin, kun muita varusteita on mahdotonta perustella vaimolle. Kyllä vaimo tietää, ettei vanteidenkaan hankinnalle mitään järkeviä perusteita ole olemassa, mutta kuitenkin hiljaa hyväksyy ostoksen.

Alumiinivanteet ovat ehkä paras esimerkki liian korkeista palkoista. Ihmisen palkan täytyy olla liian hyvä, jos on varaa sijoittaa asunnon vuokran tai lainanlyhennyksen verran rahaa tuollaisiin turhakkeisiin. Seuraavaksi muutamia syitä miksi alumiinivanteita ei pitäisi hankkia:

A. Alumiinivanteet kuormittavat ympäristöä läpi elämänsä. Raaka-aineen louhinnasta syntyy tonneittain jätettä (louhoksen perustaminenkin on jo tuhonnut ympäristöä), raaka-aineen rikastus ja jatkojalostus lisäävät kuormitusta, vanteiden valmistuksessa kuluu suuri määrä energia ja vaatii monimutkaisia koneita, käytössä vanteet saattavat lisätä tarpeetonta cruisailua ja aikanaan vanteiden kierrätys tai tuhoaminen vaatii myös energiaa. Kun tähän lisätään vielä pitkät kuljetusmatkat ja kuljetuksessa käytetyt pakkaukset on yhden vannesetin ekologinen selkäreppu jo valtava.

B. Alumiinivanteita ei osata valita niin, että ne lisäisivät auton esteettistä arvoa. Autovalmistajat teettävät omiin autoihinsa ihan kelvollisen näköisiä alumiinivanteita, sen sijaan harva rengasliikkeessä vanteita tutkiva osaa valita auton kokonaisuuteen sopivia vanteita. Tästä seuraa lihapulla täytekakussa ilmiö, jossa sinänsä hyvän näköinen auto pilataan vääränlaisella koristeella.

C. Alumiinivanteet rikkoutuvat helposti. Naarmut kolhut ja muut vauriot laskevat nopeasti vanteiden arvoa ja pahimmillaan tekevät ne käyttökelvottomiksi.

Itse aion pysyä peltivanteiden käyttäjänä niin kauan kun auton omistan. Mikäli pakottavaa sisäistä pakkoa tuunaukseen ilmenee, ostan pari purkkia maalia ja taiteilen hienoja kuvioita vanteen pintaan - onpahan ainakin persoonallinen ratkaisu.

Pyhänhäväistys

Nyt tiedetään mikä yhteiskunnallinen epäkohta saa Suomalaiset nousemaan barrikadeille. Olen ihaillen seurannut sitä luovuuden määrää, joka on puhjennut Seiska-lehden näytettyä Mr. Lordin kasvot lehden kannessa. On kerätty adressia, käännetty lehtiä kaupoissa ja ruuhkautettu Allerin markkinointi osastoa selvityspyynnöillä.

Tässä boikotissa on pari mielenkiintoista ilmiötä. Seiskan-lukijat toisaalta tahtovat lukea lehdestä juuri tuollaisia juttuja. Tällä kertaa sohaistiin kuitenkin sellaista henkilöä, joka on oikeasta tärkeä lehden lukijoille. Pääministereitä, kuninkaallisia, entisiä huippu-urheilijoita saa kohdella miten tahtoo, mutta kansallissankari suosionsa huipulla on pyhä. Kun joku Suomessa onnistuu kerrankin voittamaan jotain, koko kansa kokee voittaneensa. Voittajaan samaistutaan niin voimakkaasti, että sankarin vastustajasta tulee jokaisen vastustaja.

Jutun julkaisun ajoitus petti pahasti. Jos juttu olisi julkaistu viikon myöhemmin, se ei olisi nostanut näin suurta kohua. Eihän vuosia vanha kuva edes auta tunnistamaan ketään kadulla. Helpommin tunnistuksen voisi tehdä Mr. Lordin tyttöystävän avulla, jonka kuvia on ollut useammassakin lehdessä. Lordi itse rikkoi omia sääntöjään poseeraamalla, maski päällä, tyttöystävänsä kanssa henkilöhaastattelun rekvisiittana viikonlopun Iltalehdessä. Enemmän tuo juttu loukkaa yksityisyyttä, kuin vuosia vanha valokuva, jota ei edes liitetty mihinkään yksityiselämän tapahtumaan.

Paljon yhteiskunnastamme kertoo myös se, miksi yhtyeen toimintatavaksi on muotoutunut vain maskien kanssa julkisuudessa esiintyminen. Pelkillä taiteellisilla seikoilla tuota ei voida perustella. Vaikka Suomessa julkisuuden henkilöihin suhtaudutaan vielä melko kunnioittavasti ja hillitysti, niin silti yksityisyyden varjeleminen koetaan todella tärkeänä. Olisi hienoa jos Putaansuukin voisi ulkoiluttaa koiraansa iloisesti vastaantulevia tervehtien - täällä jos missään se voisi vielä olla mahdollista.

Ps. Ajatuksia -blogista löytyi myös mielenkiintoinen pohdinta euroviisuihin liittyen.

Marketti paniikki

Ruuan osalta ekologisesti järkevä kuluttaminen on tehty lähes mahdottomaksi. Itse olen yrittänyt etsiä tuotteita jotka olisivat kotimaisia, mahdollisimman vähän pakattuja ja jalostettuja sekä tuotettu ympäristön kannalta järkevällä tavalla. Kaikki kriteerit täyttyvät ainoastaan joidenkin juuresten, vilja- ja lihatuotteiden osalta. Yleensä kasvikset on rahdattu ulkomailta tai tuotettu kasvihuoneissa ja liha on pakattu muovipakkauksiin. Leivissä arveluttaa suurleipomoissa syntyvä valtava hävikki ja kuljetuksesta aiheutuvat päästöt.

On vain todettava, että kerrostalossa elävä ihminen joutuu väistämättään ostamaan ympäristön kannalta kestämättömiä elintarvikkeita. Jos olisi maata mitä viljellä, aikaa kalastaa, marjastaa ja sienestää voisi ekologista kuormitusta ruuan osalta keventää.

Markkinatalous yrittää hyötyä ympäristön tilasta huolissaan olevien huonosta omastatunnosta luomu-tuotteilla. Joita on osuvasti verrattu oopperaan. Se on yhteiskunnan suurta tukea nauttiva marginaali-ryhmän tuote. Oopperaa voidaan toki perustella kulttuuri tarjonnan ylläpitämisellä. Mutta en ole nähnyt vielä yhtään tutkimusta luomun hyödyistä. Sen sijaan paljon perusteltuja kriittisiä puheenvuoroja olen lukenut, mm. kansan ekologinen omatunto Pentti Linkola pitää luomu viljelyä hulluutena.

Olisi hienoa löytää kaupoista lähialueella tuotettuja kasviksia ja kaupan omassa leipomossa leivottua leipää (tähän ei lasketa mitään ranskalaisten pakasteiden paistamista). Myös erilaisia kuivattuja tuotteita voisi olla enemmän. Lihatiskit olisi oitis palautettava marketteihin. Lapsuuden ajan suurimpia elämyksiä kauppa reissuilla oli nähdä lihatiskin takana kone, joka siivutti leikkeleitä uskomattoman nopeasti. Suurissa kaupungeissa kauppahallit ovat oivia ostospaikkoja, mutta miten saataisiin vastaavia ostosparatiiseja pienempiin kuntiin. Niin, ja miksei Länsi- ja Pohjois-Suomessa ole kunnon toreja.

Kiireetöntä matkailua

Pidemmillä automatkoilla miellyttävät pysähdyspaikat tekevät matkan teosta nautinnon. Kuten arvata saattaa, vastustan ABC-ketjun tyylisiä matkailijarysiä. Mielestäni ne ovat ylihintaisia, persoonattomia ja pilaavat maisemaa valomainoksillaan.

No, mitä vaihtoehdoksi? Jo parin kesän ajan olen pysähtynyt matkoilla tiekirkkoihin. Niissä unohtuu ajamisen aiheuttama stressi, oppaat ovat ystävällisiä ja aina saa kuulla jotain mielenkiintoista rakennuksen historiasta. Joissain tiekirkoissa tarjotaan jopa mehut ja keksit matkailijan virkistykseksi. Toki myös omia eväitä voi syödä jossain sopivassa paikassa kirkon lähettyvillä.

Eilen tein muuttoa peräkärryn kanssa. Jossain Kuopion ja Iisalmen välissä pelattiin pesäpalloa aivan tien varressa. Siinä olisi ollut aivan ihanteellinen pysähdyspaikka. Ilman peräkärryä olisin varmasti pysähtynyt katselemaan peliä ja syömään eväitä. Toivottavasti kesän aikana vastaavia tilaisuuksia tulee eteen uudestaankin. Miinuspuolena tuossa taukopaikassa on WCn puute.

Mikäli kesän aikana löydän uusia hyviä taukopaikkoja, raportoin niistä blogissa. Olisi mukava lukea myös muiden kokemuksia hieman erilaisista, mutta mukavista taukopaikoista.

Palkkakatto kaikille

Tuleeko kenellekään mieleen yhtään syytä miksi jonkun pitäisi ansaita yli 5000 € kuussa. Itse en ole tällaista syytä vielä keksinyt. Jos maailman laajuisesti pystyttäisiin sopimaan tuon suuruisesta palkkakatosta, niin rikollisuus ainakin lisääntyisi valtavasti. Mutta ollaan nyt hetki idealisteja. Jos ihmiset olisivat pohjimmiltaan hyviä, näinhän nykyään yleisesti uskotaan, niin tuollainen sopimus olisi mahdollista tehdä. Palkkakatto pitäisi tietenkin sitoa johonkin indeksiin, ettei devalvaatio söisi koko homman ideaa.

Sopimuksen seurauksena talouden nousu kääntyisi hetkeksi laskuun, kunnes talous mukautuisi uuteen tilanteeseen. Hiljainen mutta tasainen nousu alkaisi, kun palkat löytäisivät oman tasonsa. Idioottimaisten vehkeiden kehittely loppuisi hetkessä, kun kukaan ei niitä enää ostaisi. Olisi vain äärettömän hyviä perusmallin autoja, telkkareita, jääkaappeja, taloja jne. Ei tehtäisi enää jokaista lomamatkaa lentokoneella. Itseään ei pystyisi enää personoimaan ostamalla luksus tuotteita. Tuloerot eivät enää kannustaisi kaikkia lähtemään yliopistoihin opiskelemaan, niin saataisiin lisää hyvä suorittavan tason työn tekijöitä. Ammatit valittaisiin enemmän kiinnostusten kuin arvostusten perusteella jne.

No miksei tällaista palkkakattoa tule koskaan olemaan. Uskomme sitkeästi jatkuvan kehityksen lisäävän elämämme laatua. Itse kadehdin Papua Uusi-Guinean alkuperäiskansoja, jotka käyttävät päivittäisen elannon hankkimiseen neljä tuntia päivässä ja viettävät muutoin aikaa perheen kanssa jutustellen.

Helvetin kone

Satun omistamaan 28” laajakuva-TV:n. Sinänsä asiassa ei ole mitään kummallista. Jos sattuu olemaan miespuoleinen opiskelija, niin tuo on ehdoton minimi minkä suuntaan kodinkoneliikkeessä voi edes vilkaista, ellei kyseessä satu olemaan taulu-TV. Laite on seissyt olohuoneessamme kunniapaikalla kohta kolme vuotta. Käyttötunteja on kertynyt satoja, ellei jo tuhansia. Hyödyllinen hankinta siis – no ei ole. Olen päivä päivältä vakuuttuneempi, että elämämme olisi paljon laadukkaampaa ilman tuota mustaa möhkälettä.

Heti aamulla on pakko avata telkkari, että näkee tuoreet uutiset. No samalla tulee kateltua Ykkösen aamu-TV, kun se nyt vaan tuntuu niin tärkeältä kuunnella keskustelua, kun joku on julkaissut kirjan sillin syönnistä merenkurkun kalastajakylissä. Koulunjälkeen on sen verran väsynyt, että tulee vaan tuijotettua ruutua samalla kun syö mikrossa lämmitettyä tarjousmaksalaatikkoa. No vekotin jää sitten päälle, kun vaimo tahtoo kuunnella kauniita ja rohkeita tiskatessa. T.i.l.a on pakko katsoa, että voi taas haukkua niiden iskun mainokselta näyttävän muutoskohteen ja pelkällä valkoisella sisustetun ”persoonallinen kodin”. Loppu ilta kuluu tuijottaen uusinnan uusintaa joistain vuosituhannen alun Hollywood pätkästä. Voi mitä kulttuuria!

Itse olisin täysin valmis luopumaan kyseisestä laitteesta, mutta kun siihen on kuitenkin laittanut kuun vuokran verran rahaa kiinni ja kun niitä uutisia ei tule oikein muuten seurattua... niin, ei siitä sitten kuitenkaan raaski luopua. Kaduttaa, että ostettiin koko laite - vaikka minähän sen meille halusin. Ehkä pitäisi myydä koko paska pois ja tilata TV-lupamaksuista säästyneillä rahoilla maakuntalehti opiskelija hintaan.

Ps. Oliko tämä nyt sitten sitä sosiaalipornoa? Anteeksi.

Radio on täällä taas

Radiosta tulee paljon mielenkiintoista ohjelmaa, mutta kuka jaksaa kärkkyä radion äärellä näitä ohjelmia, kun samalla joutuu kuuntelemaan minuutti tolkulla kamalaa suomihumppaa tai modernia klassista musiikkia. Itse olen ollut lapsesta saakka innokas radio-ohjelmien kuuntelija. Näin vanhemmalla iällä innostus on hiipunut lähinnä television ylivoiman ansiosta.

Nyt olen löytämässä radiota uudelleen internetin ansiosta. Ylen sivuilla on tunneittain ladattavaa materiaalia, podcasting -palvelujen avulla saa aina uudet ohjelmat suoraan kotitietokoneelle. Ohjelmat voi kuunnella koska tahansa kun on sopivasti aikaa. On mielenkiintoista kuunnella eri alan asiantuntijoiden keskustelevan eri aiheista. Radiossa käydyt keskustelut ovat usein paljon laadukkaampia kuin televisiossa esitetyt lyhyet haastattelut. Voisinkin heivata TV:n ulos meidän taloudesta vaikka heti, mutta Saga tuskin innostuisi asiasta.

Radio yhdistettynä nettiin on edullinen, melko ekologinen ja käyttäjä ystävällinen väline saattaa tieteen ja kulttuurin tuotoksia kaiken kansan tietoisuuteen. Mikäli innostuit asiasta voit aloittaa ohjelmien imuroimisen vaikka Yle radio 1:n Napit vastakkain –ohjelman blogista.

Idiotismia

Mitähän mahtoi liikkua päässä näillä makasiinin valtaajilla. Vekkaanpa ettei juuri mitään. Olihan siinä hyvä idea, vallata nuorille tärkeä kohtaamispaikka, sekä estää sen purkaminen. Mutta kenen idea oli sytyttää nuotio ja heittää siihen kaasupulloja. Ilmeisesti alun perinkään operaatiota ei oltu suunniteltu kovin tarkasti. Toivon ettei kyseessä ollut pelkkä kännipäissään mieleen tullut neronleimaus. Ehkä tapaus osoittaa vain, kuinka anarkiassa hyvätkään ideat eivät tuota hyvää lopputulosta.

Voisin antaa vinkiksi seuraaville makasiinin valtaajille. Lukitkaa itsenne sisään ja välttäkää väkivaltaa niin yrityksenne kestää varmasti hieman kauemmin, niin ja ei mitään tulitikkuleikkejä ensi kerralla, kiitos!

Pysähtyminen kielletty

Joskus tuntuu, että ihmiseltä on kaikenlainen pysähtyminen kielletty. Ei saisi solmia parisuhdetta vaan tulisi olla seksuaalisesti aktiivinen. Elämänkatsomusta ei ole muodikasta rakentaa yhden aatteen varaan, vaan koko elämä on tutkimusmatkaa. Työelämässä työpaikka tai ainakin työtehtävä pitää vaihtaa aina kun työ ei enää ole haastavaa. Itse uskon, että hyvää elämää voi rakentaa vain pysyvälle alustalle.

Vierivä kivi ei sammaloidu, mutta sammal tekee kivestä elävän. En halua vieriä elämääni läpi lähes muuttumattomana. Ja vaikka kolhutkin muokkaavat ihmistä, on silti miellyttävämpää elää monipuolisen elämän kasvualustana. Paikoilleen jäämistä vastaan kamppailevia lohduttaa varmasti tieto, että mielestäni avioliitto on vasta parisuhteen alku, Jumala on ääretön joten meillä on ääretön mahdollisuus kasvaa hänen tuntemisessaan ja kaikkeen haasteellisinta on yrittää kehittää samaa työtä 40 vuotta.

Ihmiskunta ei kehity jatkuvasti, mutta uskon, että paikalleen jäänyt ihminen voi jättää perinnökseen jotain paljon suurempaa, kuin uraputkessa kiitävä pyrstötähti, sillä pisinkin tähdenlento on vain joitain sekunteja ihmiskunnan historiassa.

Mun ikioma hyvä

Yhteisön kyky lisätä siihen kuuluvien ihmisten onnellisuutta riippuu paljolti siitä mitä yhteisössä arvostetaan. Nykyään ei vain voida puhua yhteisön arvoista, kun yksilöllisyys on arvo numero yksi. Jokaisen ihmisen tulee löytää ”se oma juttu”. Tässä omassa jutussa sitten kukin koittaa pärjätä parhaansa mukaan. Mutta koska eri tieteen ja kulttuurin alat ovat erillään toisistaan harva kykenee ymmärtämään kovin monen ihmisen omaa juttua.

Valtaväestö ei ymmärrä nykyarkkitehtuuria, nykytaidetta, klassista musiikkia, jumalanpalveluksia, gourmet-ruokaa, nykykirjallisuutta tai runoutta, ”taide” elokuvia, huippumuotia ja -designia, puhumattakaan monen tieteenalan tutkimuksista. Eri alojen kauneimmista helmistä voivatkin nauttia vain kunkin alan harrastajat. Omaa työtään popularisoivia halveksitaan yleisesti ammattilaisten keskuudessa.

En kuitenkaan usko, että paljoa hyvää saataisiin aikaan työn laatua heikentämällä. Sen sijaan eri alojen ammattilaisten oli syytä laajentaa näkökulmaansa myös muiden alojen suuntaan ja pyrkiä kohti yhteistä hyvää. Poikkitieteellistä ja taiteellista keskustelua tarvittaisiin enemmän, mutta myös mattimeikäläisten olisi syytä etsiä elämäänsä sisältöä oman elinympäristönsä, TV-ruudun ja internetpäätteen ulkopuolelta.

ps. Jos tästä kirjoituksesta ei ymmärrä mitään omaan ajatteluun urautuminen on vallannut myös minut.