Balalaikka soi

Katsoin tänään kirjastosta lainaamani Leningradcowboysin Total Balalaika Show DVD:n. Tallenteella oli yhdessä puna-armeijan kuoron kanssa vuonna 1993 järjestetty konsertti, joka keräsi tuolloin 70 000 katsojaa. On sanottu, että tuo konsertti oli päätti lopullisesti kylmän sodan. Vaikka konsertin historiallinen merkitys ei aivan tuota luokkaa olisikaan, niin aikana jolloin Suomi oli keskellä syvintä lamaa tuo konsertti oli varmasti monelle vuoden kohokohta.

Jo Roomalaiset aikoinaan tiesivät, että kansa tarvitsee leipää ja sirkushuveja. Suomessa on valtio on kyllä onnistunut tarjoamaan leipää myös kaikkein heikoimmassa asemassa oleville, mutta sosiaalipoliitiikan alkuperäinen tavoite "saattaa kaikki osalliseksi taiteen ja kulttuurin hienoimmista helmistä" on jo moneen kertaan unohdettu esim. Total Balalaika Show toteutettiin lähes pelkästään yksityisen rahoituksen turvin. Itse uskon, että taiteen kautta koetuilla elämyksillä edistetään ihmisten hyvinvointia tehokkaammin, kuin rahallisilla tuilla - kyllä se nälkä unohtuu, kun oikein nauttii. Ilmeisesti valtiovalta tuudittautuu siihen uskoon, että televisio riittää kansan kulttuuri tarjonnaksi (no onhan meillä toki maailman paras kirjastolaitos). Kuitenkin televisio passivoi, kun todellinen taide inspiroi ja innostaa. Ehkä passiivista kansaa on kuitenkin helpompi hallita, kuin omillaan toimeen tulevaa ja aktiivista joukkiota.

Suomen ja Venäjän kulttuuriyhteistyötä on syytä pitää yllä myös tämänpäivän Suomessa. Venäjällä on rikas kulttuuriperimä ja paljon köyhiä lahjakkaita taiteilijoita. Suomessa on rahaa. Ostamalla Venäläistä taidetta ja järjästämällä Venäläisille muusikoille esiintymismahdollisuuksia Suomessa voitaisiin edistää ihmisten hyvinvointia molemmilla puolilla rajaa. Se jos mikä olisi lähialue yhteistyötä parhaimmillaan.

Venäläistä taidetta voi käydä ihastelemassa täällä. Allekirjoittanut ilahtuisi melkoisesti, jos saisi jonkin noista tauluista vaikka joululahjana (vinkki kaikille rikkaille sukulaisille).